1400 VUOTTA SUKURUTSAA

Kun Saudi Arabilaisilta muslimeilta kysyttiin, miksi he menevät naimisiin lähisukulaistensa kanssa, kuten siskontyttärien tai veljenpoikien kanssa, kaikki kertoivat syyksi sen, että siten varallisuus säilyy suvussa, ja että heidän profeettansa Mohammed on kehottanut heitä tekemään niin. 

             

Hyvänä esimerkkinä tästä perinteestä toimii eräs Saudi Arabilainen kaupunki, jonka koko väestöllä on vain kaksi sukunimeä. Tällaisen sukurutsan seurauksista kertoo paljon lentokonevalmistaja Lockheedin erään työntekijän raportti Saudi Arabiasta. Mies kertoo, että kouluttaessaan Lockheed-matkustajakoneille saudilentäjiä, hänelle paljastui, kuinka huolestuttavan huono heidän yö näkönsä oli, jopa kirkkaina kuutamo öinä. Myös heidän opitun muistaminen oli huomattavan vähäistä, mukaan lukien sen, ketä heidän kulloisenkin lennon miehistöön kuuluisi. Opetetun asian muistaminen oli siis epämääräistä, ja heitä piti jatkuvasti muistuttaa asioista, joista oli puhuttu juuri edellisenä päivänä.

Tuollaisessa tilanteessa kouluttaja turhautuu melko nopeasti. Tosiasiassa Lockheed C-130 matkustajakoneen muslimipiloteilta meni vuosia siihen, että he oppivat lentämään pimeässä turvallisesti ja jättämään luottavaisesti taakseen kaupunkien valaistut alueet. Tämän saman asian ovat todenneet niin laivaston, ilmavoimien ja maavoimien kouluttajat, yrittäessään kouluttaa irakilaisia ja varsinkin afgaanisotilaita.

           

Islam ei siis ole pelkästään uskonto, vaan se koskee kaikkia elämän alueita, ja sen 1400 vuotta kestänyt sukurutsan perinne paljastaa huolestuttavia tosiseikkoja. Lääketieteelliset tutkimukset ovat nimittäin todistaneet aukottomasti, kuinka suunnattoman tuhoisaa lähisukulaisten kesken tapahtunut suvunjatkaminen on ollut koko muslimimaailmalle. Tällainen käytäntö on puolestaan ollut kiellettyä juutalaiskristityille aina Mooseksen päivistä saakka, mutta muslimien profeetta Muhammed puolestaan katsoi sen suotavaksi. Niinpä tilanne onkin jatkunut samanlaisena islamilaisessa kulttuurissa nyt jo 50 sukupolven ajan eli 1400 vuotta. Ja koska Muhammedin sana on islamissa laki ja muslimien korkein auktoriteetti, ei näin pitkään jatkuneen sukurutsan seuraukset tule häviämään muslimiväestöstä koskaan.

Islamilaisen kulttuurin massiivinen sisäsiittoisuus on tehnyt heidän geeniperimäänsä peruuttamatonta tuhoa, aiheuttaen kauaskantoista vahinkoa muslimiväestön älykkyydelle sekä mielen- ja ruumiinterveydelle, sillä viimeaikaisten tutkimusten mukaan lähes puolet maailman muslimiväestöstä on sisäsiittoista. Pakistanilaisista 75 %, Saudeista 64 %, Jordanialaisista ja Kuwaitilaisista 63 % ja Sudanilaisista 60 % sekä Irakilaisista 60 % jne. jne.

BBC:n mukaan Englannissa asuvilla pakistanilaisilla muslimeilla on sisäsiittoisuuden takia 13 kertaa suurempi mahdollisuus saada kehitysvammaisia lapsia, kuin englannin kantaväestöllä. Eikä sillä ole merkitystä, ovatko he jo pitkään Englannissa asuneita vai vasta Pakistanista tulleita, sillä geenihäiriöt kulkevat perimässä. Alhainen älykkyysosamäärä on myöskin eräs sukurutsan tuhoisista seurauksista. Ja matalan ÄO:n omaavien ihmisten sosiaaliset taidot kehittyvät myös huolestuttavan hitaasti.

Tanskassa on todettu, että muslimiperheiden lapset tarvitsevat huomattavan paljon erityisopetusta, ja että lähes 50-70 prosentilla näiden siirtolaisperheiden lapsista on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Heidän oppimiskykynsä on myös varsin alhainen, sillä peräti 65 prosenttia Lähi-Itäläisten vanhempien lapsista ei osaa lukea edes kymmenenkään kouluvuoden jälkeen, ja että koulunsa kesken jättäneiden määrä muslimimaahanmuuttajien keskuudessa on kaksinkertainen verrattuna Tanskan alkuperäisväestön lapsiin.

Mielen sairauksia voidaan myös kutsua tuotteiksi. Nimittäin, mitä läheisempi verisukulaisuus on, sitä suurempi riski ihmisellä on sairastua skitsofreniaan eli vainoharhaisuuteen. Siis suomeksi sanottuna, hulluksi tulemisen riski selittääkin pitkälti sen, miksi yli 40 % Tanskan vankimielisairaaloiden ”asukkaista” on taustaltaan muslimimaahanmuuttajia. Myös Amerikassa tehty 300 000 henkilöä kattava tutkimus paljasti, että enemmistö USA:n muslimiväestöstä on vähemmän koulutettua, ja että heillä on huonommat työpaikat sekä palkat, kuin Amerikan väestöllä keskimääräisesti.

Kaikesta edellä mainitusta voidaankin vetää johtopäätös, että Mohammedin 1400 vuotta sitten alulle panema muslimien suvunjatkamisperinne lähisukulaisten kanssa on vahingoittanut vakavasti ja peruuttamattomasti heidän geeniperimäänsä. Ja koska Islamin usko kieltää muslimeita naimasta ei-muslimeita, eli estää väestön perimän uudistumisen, tämä johtaa muslimiväestön syvenevään rappeutumiseen, josta taas on pelkästään tuhoisia inhimillisiä ja yhteiskunnallisia seuraamuksia.

Lopuksi voidaankin todeta, että islam ei yksinkertaisesti ole mikään vaihtoehto juutalaiskristillisille perinteille. Ja sen oivaltamiseksi, että länsimaiden on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin estämään tämän tuhoisan kultin leviäminen, ei tarvita mitään muuta kuin hitunen tervettä järkeä. Eli meidän on pidettävä nämä seikat mielessä, ettemme naivissa auttamishalussamme päästä islamia tuhomaan kaikkea sitä, mitä 2000-vuotinen kristillinen ja länsimaalainen kulttuurimme on saanut aikaan.

Palautetaanpa mieliin, mitä Britannian entinen pääministeri ja Nobel-palkittu kirjailija Winston Churchill ajatteli islamista ja muslimeista. Teoksessaan The River War – An Historical Account of the Reconquest of the Soudan (1899, vol. II, pp. 248–250) hän sanoi näin (sitaatti on sensuroitu vuoden 1902 yksiosaisesta laitoksesta):

Kuinka kauhistuttavia ovatkaan kiroukset, jotka muhamettilaisuus langettaa kannattajilleen! Ei ole ainoastaan fanaattista kiihkoa, joka ihmisessä on yhtä vaarallista kuin vesikauhu koirassa, vaan myös tämä hirveä fatalistinen apatia. Vaikutukset ovat ilmiselviä monissa maissa. Ajattelemattomia tapoja, huolimattomia maanviljelysjärjestelmiä, laiskoja kaupankäyntimenetelmiä ja omaisuuden turvattomuutta tapaa kaikkialla, missä profeetan seuraajat hallitsevat tai asuvat. Alhainen sensualismi riistää tältä elämältä sen viehkeyden ja sivistyneisyyden; tulevalta sen arvokkuuden ja pyhyyden. Se tosiasia, että muhamettilaisen lain mukaan jokaisen naisen on kuuluttava jollakin miehelle tämän absoluuttisena omaisuutena, joko lapsena, vaimona tai jalkavaimona, viivästyttää väistämättä orjuuden lopullista häviämistä aina siihen asti, kunnes islamin usko on lakannut olemasta suuri voima ihmisten keskuudessa.
Yksittäiset muslimit saattavat toki osoittaa loistavia ominaisuuksia, mutta tämän uskonnon vaikutus halvaannuttaa sen seuraajien sosiaalisen kehityksen. Maailmassa ei ole voimakkaampaa taannuttavaa voimaa. Muhamettilaisuus on taistelunhaluinen ja käännytystä harjoittava uskonto, joka on kaikkea muuta kuin kuolemaisillaan. Se on jo levinnyt kautta Keski-Afrikan tuottaen pelottomia taistelijoita joka askelmallaan. Ja jos kristinuskoa eivät suojelisi tieteen vahvat käsivarret – tieteen, jota vastaan se oli turhaan taistellut – modernin Euroopan sivilisaatio saattaisi romahtaa, samoin kuin romahti muinaisen Rooman sivilisaatio.

-TL