KUNNIAMURHA

Kuten jo tiedämme, Suomeen väen väkisin tunkeutuneilla muslimipakolaisilla on omassa kulttuurissaan tapoja ja käytäntöjä, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa meidän kulttuurimme kanssa. 

Mutta mikään niistä ei liene raakalaismaisempi kuin heidän ”Kunniamurha” perinteensä. Meikäläisittäin ajateltuna tuollainen käytäntö viittaa vakavaan skitsofreeniseen mielisairauteen, joka siis heidän kulttuurissaan on täyttä arkipäivää, ymmärrettävää ja jopa hyväksyttyä heidän yhteisössään.

Suomalaisittain ajateltuna moisen järjestelmän harrastajat kuuluisivat kaikki eliniäkseen vankimielisairaalaan ja sielläkin suljetulle osastolle. Mutta islamilaisessa maailmassa, josta Suomeen on nyt siis tunkeutunut kymmeniä tuhansia miehiä, asettautuakseen asumaan joukkoomme, vaikka väkisin, halusimmepa me sitä tai emme, kunniamurha kuuluu heidän kulttuurinsa arkipäivään. Ja tämän kulttuurin he aikovat pakkosyöttää tulevaisuudessa myös meille.

Heidän kulttuurissaan kunniamurha on laillinen rangaistus naiselle, joka tuo häpeää perheelleen sellaisilla teoilla kuten esim. aviorikos tai avioliiton ulkopuolinen seksi. Ja jotta ”kunniamurha”-käytäntö saisi vielä sairaamman väännön, uhrin tappaja on useimmiten tämän lähiomainen. Länsimaisen psykiatrian mukaan jo pelkästään tämä käytäntö tekee suuren joukon uhrin omaisia ja läheisiä, ja sitä kautta koko heidän yhteisönsä mieleltään vakavasti sairaaksi. Kunniamurhan tekijä on siis uhrin, useimmiten nuoren naisen, veli, sisko, isä tai jopa oma äiti. Tämän käytännön uhreja on maailmassa vuosittain useita tuhansia, ja kun tämän raakalaismaisuuden heijastus uhrin ja murhaajan läheisiin lasketaan mukaan, henkisesti vaurioituneita on kymmeniä – jollei peräti satoja tuhansia.

Tämän saman mielisairaan maailman käytäntöihin kuuluvat myös lapsiavioliitot, naisten genitaalialueen silpomiset, vaimojen pahoinpitelyt sekä naisten burkaan pukeutuminen. Ja nämä käytännöt ollaan nyt siis tuomassa osaksi tätä meidän suomalaista yhteiskuntaamme?

Viimeisten muslimi-invaasiovuosien aikana on pelkästään USA:ssa, Englannissa ja Ranskassa tapahtunut tuhansia kunniamurhia, juuri niiden ihmisten parissa, jotka ovat hakeneet itselleen poliittista turvapaikkaa, siis tämän ASYLUM-porukan joukoissa. Lyhyesti: ovat siis lähteneet pakoon kotimaansa väkivaltaa ja silpovat sekä tappavat sitten turvaan päästyään omia omaisiaan ja lähisukulaisiaan. Ja suurin osa tästä kaikesta tapahtuu näiden yhteisöjen sisällä, joten uhreja lienee huomattavasti enemmän kuin virallisesti tiedetään.

Jos nimittäin kertoo näistä asioista viranomaisille, saa olla varma, että tekee elämästään pelkän helvetin. Mutta murha nyt kuitenkin on murha ja kuolinsyytä selvitettäessä uhrin kuolemaan johtaneet tapahtumat yleensä paljastuvat. Onkin käynyt ilmi, että esimerkiksi USA:ssa kuolee vuosittain noin 27 naista näihin ”kunniamurhiin”. Silti suuri osa näistä tapauksista jää pimentoon, kun saman kulttuurin lääkärit tekevät uhrin kotona tapahtuneen kuolemantapauksen kuolinsyytutkimuksen.

Kunniamurha -käytäntöön puuttumattomuuden syyksi selitetään yksinkertaisesti se, että tällainen on heidän kulttuurissaan yleisesti hyväksytty tapa, siis vaimon pahoinpitely, tyttöjen silpominen ja sopimattomasti käyttäytyvien naisten murhaaminen, eikä siihen nyt oikein sopisi puuttua.

Amerikassa tehdyissä tutkimuksissa on nimittäin paljastunut, että peräti yli 90 % uhreista on murhattu, koska nämä naiset ovat liiaksi omaksuneet ympäröivän kulttuurin länsimaisia tapoja, ja että varsinkin alle 18-vuotiaiden uhrien murhaamiseen on lähes aina osallistunut uhrin oma isä. Koska tämä kaikki tuntuu meistä suomalaisista liian pöyristyttävältä ollakseen totta, kerrottakoon pari esimerkkiä.

New Yorkissa nainen nimeltään Aasiya Hassan menetti päänsä yksikertaisesti siksi, että oli vaatinut avioeroa miehestään. Tämä hakkasi vaimoltaan mieluummin pään irti, kuin antoi hänelle avioeron. Tai Sandeela Kanwalin tapaus, jonka oma isä kuristi kuoliaaksi, koska tytär ei suostunut järjestettyyn avioliittoon oman serkkunsa kanssa.

Ja nyt kun kaikki tämä tällainen on tulossa osaksi suomalaista yhteiskuntaa, voimme olla varmoja, että yhteiskuntamme sairastuu vakavasti useiden sukupolvien ajaksi tästä eteenpäin. Siksi minä kysynkin, että tätäkö me todella haluamme?

-TL