OBAMAN VIIMEISET HENKÄYKSET

Presidentti Obama on käyttäytynyt viime aikoina kuin riivattu ja paljastunut kostonhimoiseksi, huonoksi häviäjäksi. 

Sen sijaan, että hän yrittäisi rauhoitella kansalaisia ja puoluetovereitaan, toteuttamalla vallanvaihdon pehmeästi, mies tekee kaikkensa kaivaakseen maata Trumpin presidenttiyden alta. Tällä käytöksellään Barak osoittaakin muslimeille luonteenomaista itsehillinnän puutetta. Aivan valtansa viime hetkillä hän on myös moninkertaistanut syytteensä siitä, että venäläiset vaikuttivat presidentinvaaleihin Trumpin eduksi. Sen sijaan, että Obama osoittaisi edes jotain pitäviä todisteita näille väitteilleen, hän on ainoastaan myrkyllinen ja salakähmäinen.

Mutta miksi kaikki tämä vaiva? Asiantuntijat näkevät muslimi Obaman ja suvakkivasemmiston hysteriassa merkkejä siitä, että Trumpin valtaan astuminen ja kumppanuus Putinin kanssa heittää romukoppaan heidän haaveensa Uudesta maailmanjärjestyksestä. Sillä onhan niin, että jos Hillary Clinton olisi saatu presidentiksi, kuin Obaman varjoksi, USA:n ja siinä samassa koko länsimaailman hyvään vauhtiin saatu islamisointi olisi voinut jatkua.

Hillary Clintonin mahdollinen presidenttiys enteili globalismin kärkijoukkojen pääsyä Valkoiseen Taloon. Se olisi ollut valtava harppaus kohti valtioiden rajattomuutta, pidäkkeetöntä massamaahanmuuttoa ja lainvoimaisesti pakotettua vapaamielisyyttä. Ja koska nämä ovat myös Barak Obaman arvoja, Clintonin häviö on hänenkin tappio.

Nyt kuitenkin Donald Trump, joka edustaa keskivertoamerikkalaisia ja työväenluokkaa, ja joka haluaa tehdä Amerikasta jälleen taloudellisesti vahvan sekä tuottavan, ja maan jolla on moraalista selkärankaa, eli kaikkea sitä, mitä globalismi uhkaa, astuukin Valkoiseen Taloon. Ja demokraateille, jotka ovat tehneet kaikkensa viedäkseen amerikkalaisten teollisuuden sekä työpaikat ulkomaille ja hävittääkseen maasta työväenluokan sekä moraalin, tällainen on verinen loukkaus.

Amerikan vihervasemmisto ei ole vaalihäviön jälkeen ryhtynyt itsetutkisteluun, vaan moninkertaistanut Trumpin myrkyllisen solvaamisen. Ja jotta voisimme ymmärtää, miksi he tuhlaavat aikaansa ja energiaansa tällaiseen, ei tarvitse muuta kuin tutustua modernin radikalismin ohjeisiin kuten: ”pilkkaaminen on vahvin ase” ja että: ”pidä painetta yllä, äläkä anna ikinä periksi". Lisäksi on syytä muistaa heidän kultainen sääntönsä: ”älä ikinä myönnä mitään, kiellä kaikki ja tee vastasyytöksiä.” (Tuntuu siltä, että nämä ohjeet on painettu myös Suomen vihervasureiden ohjelmaan.)

Ja jos olet eri mieltä heidän kanssaan, niin vihervasemmisto (aivan kuten täällä meillä Suomessakin) turvautuu heti nimittelemään sinua rasistiksi, fasistiksi, seksistiksi, tai joksikin muuksi kiihkoilijaksi. Näin he huomaamattaan korottavat itsensä jonkinlaisiksi kajahtaneiksi moraalinvartijoiksi, vaikka ovatkin itse kaikenlaisen rappion airuita. Tätä taustaa vasten onkin helppo ymmärtää, miksi virastaan luopuva presidentti Obama suorastaan ylittää itsensä yrittäessään torpedoida USA:n ja Venäjän suhteita.

Siksi tällaisessa tilanteessa tuntuu erityisen hienolta kuinka vähäisillä toimilla Trump ja Putin ovat saaneet USA:n sekä Venäjän lähentymään toisiaan. Ehkäpä ensimmäistä kertaa, sitten toisen maailmansodan päättymisen, USA:lla on mahdollisuus nähdä Venäjä ystävänään. Eikä Obama katso tätä tietenkään hyvällä silmällä, vaan on yrittänyt uupumatta todistella, että Venäjä olisi hakkeroimalla vienyt vaalivoiton Hillary Clintonin nenän edestä.

Pelkästään tällaisiin syytöksiin nojaten Obama on karkottanut venäläisiä diplomaatteja Amerikasta. Hän on myös tehnyt selväksi, että hän ja hänen tukijansa tulevat tekemään kaikkensa tämän liennytyspolitiikan murskaamiseksi, vaikka se sitten johtaisi USA:n ydinsodan partaalle. Obama on myös komentanut Naton joukkoja Venäjän rajoille sekä osoittanut avointa vihamielisyyttä presidentti Putinia kohtaan. Kannattaa myös muistaa, että Euroopan muslimi-invaasio tapahtui Nato-maiden kautta Obaman valtakaudella.

Mutta vaikka maailma seuraakin kauhun sekaisin tuntein, kuinka vaarallisesti USA:n vallasta luopuva presidentti Obama oikuttelee, hänen toimillaan ei ole mitään merkitystä USA:n ja Venäjän tuleviin suhteisiin. Putin on seurannut huvittuneena Obaman ”keittiöpolitiikkaa”, joka Venäjällä tarkoittaa mitättömyyttä ja heikkoutta, ja hän on kieltäytynyt vastaamasta Obamalle samalla mitalla. Hän ei karkota ketään amerikkalaisia Venäjältä, eikä tule laittamaan Amerikan kansaa, saatikka presidentti Trumpia, vastuuseen historian ummehtuneille lehdille katoavan Obaman käytöksestä, joka on jo muutenkin menneen talven lumia – siis lumia, joita ei enää ole.

-TL