POHJOLAN AIKAPOMMI

Ruotsissa oli poltettu syyskuuhun 2017 mennessä jo 6000 autoa, mikä tarkoittaa noin 22 auton päivävauhtia. Tuhopolttajat iskivät myös kouluihin ja muihin rakennuksiin.

Pikainen vilkaisu Ruotsin päivälehtiin kertoo, että maassa tapahtuu joka päivä mielivaltaisia ryöstöjä, seksuaalista ahdistelua, raiskauksia ja jengien välisiä tulitaisteluita sekä ravintoloiden räjäyttelyitä. Eivätkä nämä rikokset rajoitu enää suurkaupunkeihin ja taajamiin vaan niitä tapahtuu kaikkialla, jopa pikku paikkakunnilla ja maaseudulla. Ja vaikka valtamedia sekä poliitikot vaikenevat rikollisten etnisistä taustoista, poliisiraportit kuitenkin paljastavat tekijöiksi lähes poikkeuksetta maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Joissakin ruotsalaisissa kunnissa ahdistelut ja väkivaltaiset uhkailut ovat arkipäivää jopa paikallisissa kirjastoissa.

              

Niinpä tässä aivan hiljattain monikymmenpäinen, maahanmuuttajataustainen nuorisojoukko alkoi häiriköidä Trelleborgin kirjastossa. Kirjaston vahtimestarilla ei ollut heihin mitään vaikutusta ja paikallinen poliisi taas kertoi, ettei sillä ole aikaa, saatikka miehistöä, puuttua joka päivä moisiin asioihin. Ja Mölndalissa 81-vuotias rouva oli ulkoiluttamassa koiraansa, kun ulkomaalaistaustainen poikajoukko alkoi ahdistella häntä sekä hänen koiraansa. Hänen kasvoilleen syljettiin ja nainen sanoo, ettei hän enää uskalla mennä ulos.

          

Paikallispoliisi kertookin, että alueella on ahdisteltu muitakin vanhempia ihmisiä. Ja eräänä lokakuisena iltana muslimien hallitsemassa Malmön Rosengårdissa sytytettiin auto palamaan, kuten seuraavanakin iltana, mutta paikallislehdessä oli asiasta vain parin rivin ilmoitus siksi, että autojen poltoista on tullut ruotsalaisissa kaupungeissa arkipäivää. Myös poliisit ovat joutuneet väkivallan kohteeksi. Heidän autojaan on turmeltu ja poliisiasemille sekä yksityisten poliisien koteihin on hyökätty. Linköpingissä poliisipartio joutui väijytykseen ja heitä heitettiin kivenmurikoilla. Yksi poliiseista loukkaantui vakavasti kiven osuessa häntä kasvoihin. Helsingborgissa taas räjähti poliisilaitoksella. Kukaan ei loukkaantunut, mutta osa rakennuksesta tuhoutui, kuten myös lähitalon ikkunat. Ja viime syyskuussa joku ampui Västeråsissa keskellä yötä noin parikymmentä laukausta poliisimiehen asuntoon. Sekä poliisi että perhe olivat nukkumassa, ja luodit lensivät asunnon läpi suoraan naapuritaloon.

Eräs ruotsalainen naispoliisi kertoo myös, kuinka tietyt ulkomaalaistaustaiset rikolliset olivat ottaneet kuvia hänestä, hänen miehestään ja heidän 2-vuotiaasta pojastaan, jonka rikolliset uhkasivat tappaa. Naispoliisi kertoi kuitenkin, että vastaavia tarinoita on paljon, ja ettei hän ole yksin asiansa kanssa. Niinpä poliisit ovatkin ottaneet tavakseen tarkistaa aina autojensa alustat pommien varalta, ennen kuin lähtevät liikenteeseen. Tähän sopiikin erään ulkomaalaisen väkivaltarikollisen irvailu Ruotsin poliiseille: ”Te ette jahtaakaan enää meitä, vaan me teitä ja teidän perheitänne.”

Niinpä poliisina oleminen Ruotsissa ei olekaan enää lainkaan houkuttelevaa. Riskit ovat kovat ja palkka niihin nähden surkea. Siksi valtaosa Ruotsin poliiseista harkitseekin vakavasti ammatinvaihtoa. Poliisit varoittavat, että Ruotsi on ulkomaalaistaustaisille rikollisille varsin houkutteleva maa, sillä jos maassa varastaa tai ryöstää, mitä tai kenet hyvänsä, kiinnijäämisen riski on lähes nolla. Ja jos teostaan saa tuomion, joutuu viettämään lyhyehkön ajan lähes hotellinomaisessa vankilassa. Niinpä suuri osa Ruotsista ei enää olekaan valtion kontrollissa. Rautatieasemilla, kirjastoissa ja sairaaloissa uhkailu sekä ahdistelu ovat arkipäivää. Ja hankalilla alueilla, joilla rikollisuus rehottaa, poliiseja ja pelastusmiehistöä heitetään kivillä ja liikkeet sulkevat ovensa, kun niille ei enää myönnetä vakuutuksia.

Entinen ministeri Kjell-Olof Feldt onkin sanonut, että se, kuinka valtapuolueet ovat hoitaneet maahanmuuttoasioita, on heikentänyt ratkaisevasti kansalaisten luottamusta poliitikoihin. Siksi hän vertaakin Ruotsin nykytilannetta ”aikapommiin”, joka räjähtää vielä virittäjiensä omille silmille. Mutta sama on tapahtumassa täällä meilläkin, ellemme saa lyötyä jarrua tälle mielettömyydelle, jota Suomen eliitti apinoi Ruotsista. Eli kun kansalaiset ilmaisevat huolensa oman maansa tilanteesta, niin valtiojohto, presidentti Niinistöä myöten, syyttää heitä vihapuheesta. Tähän ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että Suomella on tämä kriisin keskellä historiansa surkein johto ja yhtyä ruotsalaisen ministerin Kjell-Olof Feldtin sanoihin, että joku päivä tämä aikapommi räjähtää vielä johtajiemme omille silmille.

-TL