SOTATILAN PARTAALLA

Saksassa pakolaisten, tai laittomien maahantunkeutujien, joita he juridisesti ovat, aiheuttama tilanne on huomattavasti synkempi, kuin poliitikot tahtovat myöntää. 

              

Naispoliisi ja kirjailija Tania Kambouri paljastaa, että Saksassa varsinkin nuorten muslimimiesten keskuudessa on sekä väkivalta että esivallan kunnioituksen puute huomattavasti lisääntynyt. Tania Kambouri on itse kreikkalaisten maahanmuuttajavanhempien lapsi. Hän on ehkä yksi tämä hetken tunnetuimmista poliiseista Saksassa, johtuen Kambourin kirjasta ”Deutschland im Blaulicht. Notruf einer Polizisten” eli ”Saksa hätävaloissa. Naispoliisin avunhuuto”, jossa hän kertoo niistä vaikeuksista, joihin on joutunut partioidessaan Bochumin kaduilla.

    

”Kun esimerkiksi suoritamme katupartiointia ja ohjeistamme ihmisiä, nämä eivät tottele meitä, vaan kutsuvat heti paikalle suuren joukon ystäviään ja sukulaisiaan ja piirittävät meidät. Tilanne eskaloituu niin vaikeaksi, että meidän on poistuttava. Useimmiten ongelmia tulee nuorten muslimimiesten kanssa. Heiltä puuttuu täysin saksalaisen esivallan kunnioitus. Tämä asenne kasvaa heihin jo kotona. He eivät koe itseään saksalaisiksi, riippumatta siitä, ovatko he täällä syntyneitä tai kuinka kauan he ovat maassa olleet. Minä taas tiedän, kreikkalaisten vanhempien lapsena, että jokaisella on Saksassa mahdollisuus mihin tahansa, vaikka näyttäisi kuinka ulkomaalaiselta. Nämä, jotka eivät sopeudu tänne, ovat kaikki taustaltaan muslimeja, tai ainakin he ovat islamilaisista maista lähtöisin. Ja mikä heidän osuutensa on kasvavassa rikollisuudessa, sitä on vaikea määritellä, sillä rikostilastoihin ei välttämättä merkitä pakolaistaustaa." 

        

"Mutta jos minulta, joka partioin kaduilla, kysytään, on kuvio aivan selvä. Eivätkä nämä muslimit ole edes alimmasta sosiaaliluokasta, kuten usein on kyse muiden maahanmuuttajien kohdalla. Ja mikä tähän tilanteeseen auttaisi? Heidät pitäisi integroida lapsesta alkaen saksalaiseen yhteiskuntaan, kieleen ja kulttuuriin. Ja niille jotka ovat pudonneet kelkasta, täytyisi määrätä ankarampia rangaistuksia, sillä viidennen antiagressiivikurssin jälkeen he nauravat meille jo katketakseen. He eivät ota Saksan valtiota tosissaan. Me poliisit taas tarvitsisimme enemmän poliitikkojen tukea, sillä suoraan sanottuna, joillakin alueilla peli on jo menetetty. Niille ei yksittäisellä poliisipartiolla ole mitään asiaa. Aluksi minäkin suhtauduin ymmärryksellä näihin tulijoihin, mutta näkemykseni tähän ylettömään pakolaisvyöryyn on muuttunut, sillä törmään usein tapauksiin, että aivan vastikään tänne tulleet syyllistyvät heti rikoksiin. Vaikka julkisuudessa väitetään, etteivät pakolaiset syyllisty sen enempää rikoksiin kuin kantaväestö, minä väitän, että kyllä syyllistyy! Luulisin että tällaisen mielikuvan luomisen taustalla on se, etteivät ihmiset huolestuisi. Mutta emme me silti voi sitä hyväksyä, että katujamme hallitsee väkivalta ja rikollisuus. Sellaisilta ihmisiltä tulisi perua oleskelulupa. Pakolaisten väkivaltatilastoja vääristellään, sillä todelliset luvut olisivat poliittisesti epämieluisia. Ja poliitikot ohjailevat johtavissa asemissa olevia virkamiehiä. Heti jos joku kertoo asioiden oikean laidan, hänen otsaansa lyödään Natsi-leima. Rikollisten pakolaistaustaakaan ei saisi paljastaa, mutta me jotka työskentelemme päivittäin kaduilla, tiedämme asioiden oikean tilan. Me tiedämme, mitä siellä todella tapahtuu.”

-TL