ALUSSA OLI SANA

Meidät on luotu tiedonjanoisiksi. Kyltymätön uteliaisuutemme on vienyt ihmiskunnan kehitystä valtavin harppauksin eteenpäin. Tieteellä ei tunnu olevan rajoja. Uskomme loistavan älymme avulla ratkaisevamme niin filosofiset, psykologiset kuin luonnontieteelliset kysymykset.

Luottamus omavoimaisuuteen voi kuitenkin sokeuttaa meidät, emme ehkä pysty tunnistamaan rajoittuneisuuttamme. Meidän on vaikea hyväksyä todellisuutta, jota emme pysty havaitsemaan ja mittalaitteillamme hallitsemaan.

Erityisesti haluaisimme ratkaista maailmankaikkeuteen ja omaan olemassaoloomme liittyviä kysymyksiä. Onko kaikki vain sattumaa, vai ohjaako tapahtumia jokin suurempi taho?

Historian saatossa ihminen on kehittänyt monen muotoisia kertomuksia maailman synnystä. Kertomusten tilalle on tieteen kehittyessä tullut erilaisia teorioita ja mallinnuksia siitä, miten kaikki eloton ja elollinen on saanut alkunsa. On Einsteinin suhteellisuusteoriaa, alkuräjähdysteoriaa, makro- ja mikroevoluutiota jne. Kosmologian ja muitten tieteitten huimasta kehityksestä huolimatta maailmankaikkeuden synty on yhä edelleen tieteen suurimpia arvoituksia. Tiede haluaa vastauksia kysymyksiin, milloin ja miten. Raamattu avaa meille toisenlaisen lähestymistavan. Raamattu antaa meille vastauksen kysymyksiin: kuka loi, mitä luotiin ja miksi luotiin.

Raamatun näkökulma maailmankaikkeuden luomiseen kuvaa Jumalan kaikkivaltiutta. Jumala on historian ja koko maailmankaikkeuden Herra. Maailmankaikkeus on olemassa, koska Jumala tahtoi. Kyse ei ole sattumasta. Jumala johtaa olemassaolon aikajanaa. Vanha Testamentti alkaa sanoilla "Alussa Jumala loi taivaan ja maan". Vanhaa Testamenttia ei voi lukea ilman Uutta Testamenttia. Ennen maailman luomista oli Jeesus. Mooseksen kirjan ensimmäinen luku ei siten ole alku, vaan aika ennen maailman luomista on kuvattu Johanneksen evankeliumissa.

Joh.1:1. "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala...Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt ei ole syntynyt ilman häntä".

Alussa oli Sana. Sana on Jeesus Kristus. ..."Jumalan ainoa Poika, joka on ennen aikojen alkua Isästä syntynyt Jumala Jumalasta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä". Näin sanoo Nikean uskontunnustus.

Sana, Jeesus Kristus, on ollut ennen maailmankaikkeuden alkua. Kristus on oma persoonansa, mutta samalla samaa olemusta Jumalan kanssa.  Jumalan olemassaololla ei ole alkua eikä loppua, maailmankaikkeudella on alkunsa ja loppunsa.

Ensimmäinen Mooseksen kirja kuvaa luomista, maailman syntyä. Maailman synnyssä Jeesus on ollut mukana, mikään ei ole syntynyt ilman Häntä. Luomiskertomus alkaa sanoilla: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä". Luomistyön huipentumana Jumala sanoi: "tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, ja hallitkoon hän ...kaikkia, joita maan päällä liikkuu. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne...Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää".

Jumala loi ihmisen kuvakseen. Jumala halusi olla yhteydessä vapaan, täysivaltaisen, kaikessa hyvään pyrkivän ihmisen kanssa. Ihminen oli viaton ja synnitön, hänelle annettiin vapaa tahto, kyky tehdä omia valintoja. Vapaasta tahdosta tuli ihmisen kompastuskivi. Hyvä, jonka Jumala oli antanut, ei riittänyt. Ihmisen ääretön halu luottaa omiin kykyihinsä, taitoihinsa ja tahtoonsa sokaisi ymmärryksen. Ylpeydessään ihminen oli valmis hylkäämään yhteyden Jumalaan. Ei aikaakaan, kun saatana käytti hyväkseen ihmisen heikkoutta. "Onko Jumala todella sanonut niin?" 1.Moos.3. "Ette suinkaan te kuole, vaan teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken..." Houkutus tulla Jumalan kaltaiseksi, saada kaikki tieto, hyvä ja paha, veti ihmistä vääjäämättömästi puoleensa. Hän oli valmis rikkomaan Jumalan tahdon ja määräyksen. Ihminen langetti itse itselleen tuomion. Ihmisen halu olla Jumala on synnin ikiaikainen ydin. Rikosta seuraa rangaistus. 1.Moos.3:15. Jumala sanoo saatanalle: "Ja Minä panen vihan sinun ja naisen välille, sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän". Jumala lausui Jeesuksen, Poikansa tulevan kärsimyksen ja uhrikuoleman. Ihmisen rikkomus oli suuri, mutta Jumalan hyvyys on mittaamaton. Hän ei tahtonut tuhota langennutta ihmistä, vaan antoi lupauksen armahtavasta pelastuksesta. Naisen siemen, jolla tarkoitettiin Jeesusta, tulee polkemaan rikki käärmeen pään. Jeesus sovitti ihmiskunnan synnin Golgatalla. Jumala kuoli ristillä, kuolemalla kuoleman voitti, jotta meillä olisi elämä. Risti murskasi saatanan, pahan vallan. Mutta maksu oli suunnaton. Maailman historian suurin uhri. Suurin pahuus, mitä koskaan on tehty ja tästä vääryydestä tuli meidän pelastuksemme. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän". Joh.3:16.

Raamattu alkaa luomisella (1.Moos.1) ja päättyy uuteen luomiseen Ilm.21:1. "Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää". "Uusi Jerusalem laskeutui taivaasta Jumalan luota...". Tuntemallamme maailmalla on syntyhetkensä ja päätöshetkensä. Kaikkea ohjaa Jumala. Hän on luonut tyhjästä näkyvän ja näkymättömän. Jumalan sana on ainoa pysyvä kiintopiste. Se on ollut ennen maailman alkua ja se pysyy iankaikkisesti. Jeesus sanoo Matt.24:35. "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa". Totuuden kohtaamme Jeesuksessa. Joh.14:6. Jeesus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani...". Vielä Jeesus sanoo Joh.5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän... hän on jo nyt siirtynyt kuolemasta elämään...". Jeesus on avannut meille tien pelastukseen. Jeesus on tie totuuteen ja elämään. Joh.6:37. "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en heitä pois". Meillä on puolustaja taivaassa. Room.8:34: "Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme". Jeesuksessa meillä on anteeksianto ja armo, vapautus meitä sitovista taakoista.

Synti tuli maailmaan ja se on osa meidän persoonallisuuttamme, sisäistä olemustamme. Synti ei ainoastaan vie meitä pois Jumalasta, vaan synti jatkaa toimintaansa, lisää levottomuutta, rauhattomuutta, tunkeutuu sisimpäämme ja turmelee meidät. Ihminen haluaa älynsä, järkensä, tahtonsa avulla itse ratkaista olemassaolon kysymykset ja luoda oman elämänsä. Olla oman elämänsä sankari. Siinä elämässä ihminen kuvittelee pärjäävänsä ilman Jumalaa. Jumalan sana ja Jeesuksen kuolema ristillä on omavoipaiselle ihmiselle järjetön hullutus. Näinhän Paavali Korinttilaiskirjeessä toteaa. Turmeltunut sisimpämme on kääntynyt pois Jumalasta. Mark.7:21. "Sydämestä lähtevät pahat ajatukset".

Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on kuollut Jumalalle. Ihminen ei näe, että äärettömän Jumalan, Luojan, ja ihmisen, luodun, välillä on ero. Jumalassa on korkeimman hyvän perusta. Saatana on syyttävä ja repivä. Hyvä Jumala ei tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen. Room.8:1. "Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jesuksessa". Jeesuksen sovituskuoleman tähden syntimme julistetaan anteeksiannetuiksi, meidät armahdetaan. Ikuinen elämä alkaa jo täällä, maan päällä. Tulemme kertaheitolla pelastetuiksi, vapautetuiksi taakoista. Kuolema ei kohtaa Jeesuksen omia, he saavat elää, vaikka kuolevat. Ilmestyskirja antaa meille toivon. Ilm.21:3, 4. "Katso Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut".

Jumala on rakkaus ja hänen rakkaudestaan ei mikään voi meitä erottaa, rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8:38.  Synti tuli maailmaan, mutta Pitkäperjantain pahuudesta ja kärsimyksestä seurasi hyvyyden, totuuden ja elämän voitto. Meille on annettu toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Jeesus on pelastajamme. Hän on kaikkialla läsnä oleva. Hänen kauttaan kaikki on syntynyt. Taivas ja maa katoavat, mutta Jumalan sana ei katoa. Se on ollut ennen maailman alkua ja se pysyy silloinkin, kun maa ja taivas katoavat.

Isän Jumalan armo, Jeesuksen Kristuksen rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.