TOISEN OMA

Kihelmöivä kertomus tv-tuotannon maailmasta, jossa jotkut yrittävät saada keinoja kaihtelematta elämältä enemmän kuin oman osansa.

 

 

LUKUNÄYTE ROMAANIN ALUSTA: 

 

 

1.

Tuottaja Juhani Varis oli ilmestynyt yllättäen tv-studionsa ohjaamoon, vaikka hänellä ei ollut tapana valvoa kuvauksia. Hän oli sopinut tapaamisen juristinsa kanssa, joka toisi kohta paikalle kiinteistövälittäjän. Tarkoitus oli saada ammatti-ihmiseltä ajankohtainen vakuusarvio tästä teollisuusrakennuksesta, jonka Varis omisti, oli omistanut jo vuosia. Tulijoita odotellessaan Varis oli päättänyt käydä tuotantoyhtiönsä studion puolella vilkaisemassa erään suositun tv-sarjan kuvauksia. Ohjaamon ikkunan takana kuvattiin parhaillaan tuon hänen tuottamansa menestyssarjan rakastelukohtausta.

                      ”Minä olen sanonut sinulle, ettei tähän sarjaan oteta tatuoituja esiintyjiä. Tuolla naisellahan on tatuointi selässä”, tuottaja Varis huomautti ohjaaja Tuija Kärnälle tv-studion ohjaamossa ja osoitti tarkkailumonitorin kuvaa. Siinä näkyi lähikuva naisen ristiselästä, johon oli tatuoitu violetti perhonen. Miesnäyttelijän kädet puristivat naista vyötäisiltä ja heidän vartaloidensa liikkeistä saattoi päätellä, että pariskunta nai kiihkeästi, antaumuksella.

                      ”Älä nyt häiritse”, ohjaaja huokaili.

                      ”Tuota kuvaa ei voida käyttää. Naimisesta lähtee koko idea pois, kun kaikki tuijottavat vaan naisen tatuointia”, Varis sanoi kasvot kovana, monitoria tuijottaen. Ohjaaja Tuija Kärnä harmistui ja avasi puheyhteyden studioon.

                      ”Kiitos”, hän lausahti rutiiniäänellään ja naiminen kuvaruudulla loppui. Näyttelijöiden vartalot katosivat monitorikuvasta, johon jäi vain ryppyinen lakana.

                      ”Onko sinun mielestäsi meidän aivan pakko näyttää kuvassa tuota jyystämistä?” Varis sanoi ja katsoi otsaansa rypistäen ohjaajaa.

                      ”On. Se kertoo juuri siitä, että opinto-ohjaaja Anna vaan panettaa itseään noilla nuorilla opiskelijapojilla. Ei se niistä muuten välitä.”

                      Tuija katsoi totisena tuottaja Varista, näkemystään puolustaen.

                      ”Sitten tuohon naintikohtaukseen hommataan bodydouble, vaikka joku hyvävartaloinen malli. Editoidaan kohtaukseen Raisa Kuninkaan kasvokuva, jos roolihenkilö Annan kasvoja pitää näyttää.”

                      Raisa Kuningas oli tunnettu näyttelijätär ja nyt yhtäkkiä sekin oli mennyt hankkimaan tatuoinnin. Saatanan typerää, Varis ajatteli, mutta tuijotti naama peruslukemilla ohjaaja Tuija Kärnää.

                      ”Hommaa itse se - dable, jotta se sitten kelpaa sulle!” Kärnä kivahti ja häipyi ohjaamosta studion puolelle.

                      Tekeillä olevan Kauppaopisto nimisen tv-sarjan kuva- ja äänitarkkailija, Minna Lamminaho, istui hiljaisena ja lähes näkymättömänä tuottajan vieressä, miksauspöydän ääressä.

                      ”Vai mitä?” Varis suuntasi sanansa Minnalle.

                      ”Joo”, tämä henkäisi ja oli keskittyvinään mikserin säätöihin.

                      Tuottaja lähti tarkkaamosta ja kulki valokuvatauluilla somistettua käytävää pitkin yläkertaan vieville kierreportaille. Kaikki nuo kuvat olivat hänen vuosien aikana tuottamistaan, palkituista tv-sarjoista. Huoneeseensa päästyään, hän istahti nojatuoliin, nosti jalat rahin päälle ja suuntasi katseensa ulos kattoon asti ulottuvasta ikkunaseinämästä. Juhani Variksen tuotantoyhtiön studio sijaitsi Lauttasaaressa, Vattuniemessä ja hänen työhuoneestaan, joka löytyi saman teollisuusrakennuksen kattokerroksesta, oli esteettömät näkymät Lauttasaarensalmelle, aina horisontissa siintävään Pihlajasaareen saakka. Oli aurinkoinen kesäpäivä ja ikkunanäkymän alareunassa, Vattunokan kärjessä näkyvällä veneasemalla kävi pienoinen kuhina, kun huviveneilijät pistäytyivät siellä tankkaamassa moottoriveneitään. Äskeinen napakka yhteenotto ohjaaja Tuija Kärnän kanssa ei vaivannut tuottaja Varista lainkaan, sillä hän tiesi olevansa oikeassa. Naintikohtaukseen hankittaisiin vartalosijainen tai kohtaus jätettäisiin kokonaan pois tarinasta. Hänen elokuvissaan tatuointeja saisi olla vain merirosvoilla tai linnakundeilla. Ikkunaseinän alapuolella moottoriveneet pörräsivät venesatamassa ja Varis vilkaisi kelloaan. Asianajaja Kultasen ja kiinteistövälittäjän pitäisi saapua minä hetkenä hyvänsä.

             

Hopeanharmaa Mercedes Benz 360 SL Coupe lähestyi Veneentekijäntiellä korkeahkoa, ikkunatonta teollisuusrakennusta, jonka harmaassa betoniseinässä luki katonrajassa kullanhohtoisilla kirjaimilla Varis Productions. Auringonpaiste sai tekstin säkenöimään lumoavasti. Asianajaja Mika Kultanen virnisti urheilullisen loistoautonsa ratin takana vieressään istuvalle vaaleakutriselle naiselle, jolla oli kirkkaan siniset silmät ja turpean seksikkäät huulet, aivan kuin niihin olisi laitettu täytettä, mutta ei ollut. Nainen oli houkuttelevasti meikattu, ei kuitenkaan liikaa, ja hän oli pukeutunut vaalean beigeen jakkupukuun, johon kuului elegantti halkiohame. Hän oli kiinteistövälittäjä Veera Wolsky. Vaikka nimi viittasi Venäjälle, tai pikemminkin Ukrainaan, Veera puhui virheetöntä Suomea, ilman aksenttia.

                      ”Tuollainen pytinki”, Mika sanoi ja nyökkäsi edessä näkyvän studiorakennuksen suuntaan.

                      ”Ihan komeat tekstit. Koska tuo talo olikaan rakennettu?” Veera kysyi rakennusta silmäillen.

                      ”Seitkytluvulla”, Mika sanoi, kun kurvasi Mersullaan rakennuksen kulman ympäri ja pysäköi autonsa tuotantoyhtiön asfaltoidulle pihamaalle, jonka toista reunaa rajasi metsikkö.

                      Veera nousi autosta, oikaisi hamettaan ja nykäisi hopeanharmaan käsilaukkunsa olkahihnaa. Hän tarkasteli teollisuusrakennuksen pihanpuoleista seinustaa ja päätteli alakerran ikkunoista, että tällä puolella rakennusta sijaitsi toimistohuoneita kahdessa kerroksessa. Ylimmässä kerroksessa, jota peitti betonilaatoitus, kimalteli täälläkin katon rajassa kullanvärisillä kirjaimilla Varis Productions.

                      ”Ei taida olla ujo poika, tuo herra Varis”, Veera tuumasi ääneen, punattuja huuliaan muikistaen, kun arvioi taloa katseellaan.

                      ”Ei ole. Sen työhuone on tuolla rakennuksen kattokerroksessa”, Mika Kultanen sanoi ja nyökkäsi ylös, teollisuushallin rannanpuoleiseen päätyyn.

                      Veera katsoi meren suuntaan, talon yläkertaan ja huomasi nyt Productions-sanan viimeisten kirjainten takana korkeat ikkunat, sekä merelle avautuvan terassin lasikaiteen. Nainen ojensi ryhtiään ja kohensi rintavarustustaan, jossa ei ollut mitään moittimista, huomasi Mika Kultanen. Ei sen puoleen, hän tiesi kyllä entuudestaan, että Veeralla oli varsin hyvä ja seksikäs vartalo. Ilman vaatteita suorastaan tyrmäävä.

                      Rakennuksen pääovesta työntyi ulos pari kolme työntekijää, jotka alkoivat tupakoida.

                      ”Eiköhän mennä moikkaamaan herra Varista”, Mika sanoi ja lähti rakennuksen sisäänkäynnille. Veera seurasi asianajajaa lanteet naisellisen luontevasti keinahdellen, eivätkä tupakoivat lavastemiehet saaneet katsettaan irti hänestä.

                      Mika ja Veera nousivat eteisaulasta kierreportaat toiseen kerrokseen ja kulkivat pitkällä käytävällä, jonka oviväleissä seiniä koristivat kehystetyt valokuvat. Niitä oli eri televisiotuotannoista, jotka kaikki olivat Veerallekin tuttuja.

                      Minna Lamminaho astui ohjaamosta käytävälle ja oli törmätä tulijoihin.

                      ”Anteeks kauheasti”, hän sanoi yllätettynä.

                      ”Ei mitään. Tultiin tapaamaan tuottaja Juhani Varista”, Mika selitti.

                      ”Oliko teillä sovittu aika?” Minna kysyi päättäväisesti ja katsoi heitä molempia arvioivasti.

                      ”Juu, totta kai. Minä olen asianajaja Mika Kultanen ja hän on kiinteistövälittäjä Veera Wolsky”, Mika sanoi ja Minna kätteli vieraita.

                      ”Jaha, no tervetuloa. Juhani on yläkerrassa, huoneessaan. Sinne pääsee tuolta käytävän päästä”, Minna lausui nyt ystävällisesti ja viittasi päätyaulassa näkyvien kierreportaiden suuntaan.

                      Mika ja Veera jatkoivatkin matkaansa käytävällä ja Minna seurasi hetken heidän kulkuaan. Hän kiinnitti huomiota Veeran keinahtelevaan kävelytyyliin ja muodokkaaseen, mutta sopusuhtaiseen vartaloon, ja ajatteli, että tuossahan olisi hyvä vartalosijainen siihen naintikohtaukseen. Minnan kipinöivä naisenvaisto sanoi heti, että Veera Wolskylla olisi varmaankin tehtävään vaadittavaa luontaista lahjakkuutta - ja ainakin kokemusta, vaikkei ehkä kameran edessä.

                      Tuottaja Varis otti täsmällisesti saapuneet vieraat vastaan huoneessaan ja asetti tarjolle virvoitusjuomia. Hän ei ollut aikaisemmin tavannut Veeraa, mutta pani heti merkille naisen vartalonkielestä, että tämä on harjaantunut vaikuttamaan miehiin tarkasti harkituilla, taitavilla ja lähes huomaamattomilla keimailuilla. Veera katseli seinälle ripustettuja Variksen tuotantoyhtiölle myönnettyjä lukuisia kunniamainintoja, mainos- ja tv-elokuvafestivaaleilta, eri paikoista, pitkin maailmaa. Nainen piti kättä lanteillaan ja siveli toisella mietteliäästi huuliaan, kun silmäili plakaatteja. Asento oli eduksi hänen muodokkaalle vartalolleen ja halkiohame kiusoitteli miesten katseet naisen rotusääriin, varsinkin kun hän hiukan ryhdistäytyi, valkoisissa piikkareissaan.

                      ”Tässä olisi nämä kiinteistön pohjapiirrokset”, Varis sanoi, kun siirsi merkityksellisen katseensa naisen vartalosta asianajaja Kultaseen, joka virnisti hänelle ja nosti Veeran huomaamatta peukkuaan, että ”mikä nainen, eikö vaan!”

                      ”Aha, hyvä”, Veera lausahti, kun käännähti katsomaan tuottaja Varista hymy punatuilla huulillaan, niin että hänen hohtavan valkoinen hammasrivistönsä pääsi oikeuksiinsa. Nainen liukui Variksen viereen työpöydän ääreen, jolle mies oli levittänyt talopiirustukset. Hiukan käsilaukun olkahihnaa korjailtuaan, Veera nojautui pöytää vasten siten, että vastapäätä seisovan tuottajan katse osui hänen bleiserinsä kaula-aukosta kurkistelevaan rintavakoon.

                      ”Tämähän on rakennettu seitsemänkymmentäluvun alussa, yli neljäkymmentä vuotta sitten. Silti, turha puhua mistään putkirempasta, koska tällaisessa teollisuuskiinteistössä veden käyttöpisteitä on aika niukasti. Sille ei tarvitse laittaa paljoakaan painoa. Käydäänkö katsomassa hiukan paikkoja?” nainen sanoi, kun suoristautui pöydän äärestä.

                      Veera oli tehnyt seksikkäällä olemuksellaan vaikutuksen Varikseen, vaikka hän elokuvatuottajan elämänkokemuksella yrittikin salata sen. Veeralta ei kuitenkaan tuollaiset asiat jääneet huomaamatta.

                      ”Itse asiassa minä olen aina hiukan haaveillut näyttelijäntyöstä. Siksi onkin ihan mielenkiintoista tutustua tällaiseen oikeaan studioon. En ole aikaisemmin käynytkään.”

                      ”Sinun erikoisalaasihan ovat teollisuuskiinteistöt?” Varis sanoi Veeralle, mutta vilkaisi kulmiensa alta asianajaja Kultasta. Paljastus näyttelijähaaveista ei Juhani Variksesta tuntunut lainkaan hyvältä meriitiltä tässä tilanteessa, kun kyseessä oli hänen omaisuutensa arviointi. Hänen kokemuksensa mukaan kaikki naamanvääntäjät, naisnäyttelijät varsinkin, olivat onnettomia, suorastaan surkeita raha-asioissa.

                      ”Kyllä, kyllä. Veera on minun pankkini kiinteistövälittäjä”, Mika yritti pelastaa tilannetta Juhanin terävänäköisyyden tuntien. ”Eiköhän lähdetä tekemään pikku katselmus taloon?” hän sanoi reippaasti ja nousi sohvapöydän äärestä.

                      ”Meillä onkin eri pankit”, tuottaja murjaisi, kun alkoi tehdä lähtöä huoneesta. ”Käydään paikat läpi täältä ylhäältä alaspäin, että pääsette lopuksi saman tien lähtemään. Katsotaan kuitenkin ensin tuo parvekenäkymä, niin jää sijainti varmasti mieleen.”

                      Juhani Varis avasi vierailleen kattoterassille johtavan oven ja huomasi, että Veera oli punastunut hänen sanoistaan ja niinpä nainen oli nyt vielä herkullisemman näköinen. Samassa Varis hämmentyi siitä, kuinka voimakkaasti Veeran sensuelli olemus iski häneen, kuin nuoli.

                      Äkkiä nainen kuitenkin palautui äskeisestä tilastaan ja nojaili nyt terassin kaiteeseen rennosti, sillä oli oivaltanut oman roolinsa tässä leikissä, eli Veera pelaisi tämän pelin taitavasti. Rakennuksesta näki heti, että sen myyntihinta olisi ehkä miljoonan ja vakuusarvo puolimiljoonaa. Riippuen siitä, mihin suuntaan kiinteistöjen hinnat alkaisivat kehittyä. Nyt ne olivat hullunkorkealla, sillä tällainen seitsemänkymmentäluvulla rakennettu betonirötiskö ei tosiasiassa ollut minkään arvoinen, kiinteistönä. Ainoa asia, jolle saattoi laittaa hintaa, oli sen sijainti Lauttasaaressa, lähellä Helsingin keskustaa. Tonttikin oli kaupungin vuokramaalla. Tosin vuokra-aika jatkuisi vielä viisikymmentä vuotta.

                      ”Tulihan se nyt kaikille selväksi, että minä en ole tätä myymässä. Tarvitsen rakennuksesta vain vakuusarvion. Pankillani on siitä kyllä oma käsityksensä, mutta minä haluan toisenkin mielipiteen.”

                      ”Noh, lähdetäänpä kierrokselle”, Veera lausahti ryhdistäytyessään ja heilautti ylävartaloaan siten, että visio hänen houkuttelevasta rintavaostaan varmasti porautui vieressä seisovan tuottajan mieleen, kaikesta vastarinnasta huolimatta.

                      He siirtyivät, Juhani Varis asiantuntevasti joukon edellä, yläkerrasta toimistokerrokseen. Tuottaja esitteli heille avokonttorin, jossa istuskeli pari järjestäjää ja kuvaussihteeri, kaikilla näyttöpäätteet auki ja kännykät korvalla. Hoitelivat tehtäviään. Kolmikko kävi myös vilkaisemassa paria, kolmea editointihuonetta, studion kuvatarkkaamoa, josta saivat saman tien lähtöpassit, kuvatarkkailija Minna Lamminahon ja ohjaaja Tuija Kärnän koleiden mulkaisuiden saattelemina. He kävivät alakerran lavastepajassa, puvustossa ja rekvisiittavarastossa. Niissä ei näkynyt lainkaan työntekijöitä. Kaikki olivat parhaillaan studiossa, jossa kuvattiin Kauppaopisto-nimisen tv-sarjan kohtauksia. Tuottaja Varis piteli vakuuttavan näköisenä sormea huulillaan, ehdottaman hiljaisuuden merkiksi, kun kolmikko vilkaisi ovisuulta studiotilaan. Valaistuksesta ja vaimeasta puheensorinasta saattoi päätellä, että siellä valmistauduttiin kuvanottoon. Ovisuulta he eivät nähneet lavasteseinien taakse ja järjestäjä Tero Virta tulikin hätyyttelemään heitä pois.

                      ”Täällä kuvataan”, hän kuiski ja näytti kädellä, että poistukaa. Samassa hän tunnisti tuottaja Variksen ja kiirehti anteeksipyytelevän näköisenä tämän luokse.

                      ”Tuolla valmistellaan kuvaa. Raisa Kuningas on aivan raivona jostain, että ei viitsitä häiritä”, hän kuiskutti tuottajalle.

                      Varis nyökkäsi ja johdatti vieraat pois studiosta. Hän arvasi, että ohjaaja Kärnä oli kertonut Raisalle, ettei naisen takapuoli kelpaa enää tuottajalle. Ajatus huvitti Juhania, mutta hän ei kertonut sitä vierailleen, jotka vain ihmettelivät, mille asialle hän nyt itsekseen virnisteli.

                      He olivat juuri astuneet pihamaalle, kun Raisa Kuningas ilmestyi tupakka hampaissa rakennuksen kulman takaa. Kuvauksissa oli ilmeisesti tauko meneillään. Kun hän huomasi tuottajan yhtiön pääovella parin vieraan kanssa, hän lähti topakasti, savukettaan näpsytellen, marssimaan heitä kohti.

                      ”Mitä perkelettä sä oikein aiot tehdä!?” nainen kiekui diivan elkein, eikä lainkaan välittänyt ketä Variksella oli seuranaan. Raisa oli mielestään jokaisen kohtauksen tähti, kuvauksissa ja siviilissä. Se oli hänellä verissä. Tuottaja Varis tarttui häntä käsipuolesta ja ohjasi heidät hiukan sivummalla. Kiinteistövälittäjä Veera säikähti tosissaan ja ihmetteli näyttelijättären käytöstä Mika Kultaselle, joka kohautti hänelle vain harteitaan.

                      ”Mitä vittua sä oikeen meinaat?” Raisa sähisi hampaittensa välistä.

                      Juhani ei ehtinyt edes miettiä, että mitähän tuohon nyt sanoisi, kun nainen jatkoi.

                      ”Mikä vika mun perseessä on? On se aina ennen kelvannut kaikille. Sun pitäis Juhani hommata jo nainen itsellesi. Kauankos siitä on, kun Meeri häipyi sinne Amerikkoihin?”

                      Isku munille satutti tuottaja Varista, ja sellaiseksi se oli kait tarkoitettukin. No, tämä kohtaus vain vahvisti hänen päätöstään.

                      ”Joku on tuhrinut sinun ristiselkääsi torakan kuva...”

                      ”Perhonen! Se on perhonen!” nainen keskeytti.

                      ”Olkoon vaikka puudeli, mutta etkö sinä ymmärrä, että aina kun sinun alastonta selkääsi näytetään, tatuoinnista muodostuu kuvan huomiopiste. Vai eikö teille opetettu sitä teatterikoulussa?”

                      ”Huomiopiste? Katsojan huomiohan on siinä rakastelussa!” Raisa räkätti ylimielisesti, mutta tuottaja keskeytti hänet tylysti.

                      ”Vitut! Eihän ne sitä edes huomaa, kun sinun perseessäsi on pirun kuva. Etkö sinä todellakaan tiedä mikä on kuvan huomiopiste? Jumalauta!” Varis puhui tämän tekstin hitaasti ja julmana, naista koko ajan silmiin katsoen. Raisa ei ollut ennen nähnyt Juhania suuttuneena, ja hän oli sentään näytellyt jo kolme vuotta Kauppaopiston yhtä pääroolia.

Vaistot sanoivat äkkiä, että hän oli nyt tyrinyt. Kaikilla ihmisillä on itsesuojeluvaisto, joka kyllä ilmoittaa, että älä tee tätä tai tuota. Nyt sellainen sisäinen ääni ilmoitti, että hän oli tehnyt pahan mokan.

                      ”Mitäs nyt tehdään?” hän siksi sanoikin kilttiä tyttöä esittäen, huultaan purren.

                      ”Ei mitään. Jätetään se panokohtaus pois, sillä selvä”, Varis sanoi ja työnsi kätensä syvälle sinisten farmareittensa taskuihin.

                      ”Selvä sitten”, Raisa ymmärsi. ”Minä lähden takaisin kuvauksiin”, hän lopulta huokaisi ja pudotti savukkeenjämän maahan.

                      ”Älä jätä sitä röökiä siihen. Vie se roskikseen”, tuottaja Varis sanoi, lähti eikä jäänyt katsomaan, kuinka Raisa nyppi maasta nyt inhottavaksi muuttuneen stumpin ja kiikutti sen pääoven viereiseen roska-astiaan. Sitten hän juoksi takaisin rakennuksen päätyyn ja katosi kulman taakse, studiolle...

PEHMEÄKANTINEN. SIVUMÄÄRÄ 288.

Kirjan hinta kotimaahan tilattuna 29,50 € (sis.postin) ja ulkomaille 33,50 € (sis.postin).

Täytä tilauslomake: www.taikaluukku.com/kirjatilaukset/