VALKOISTEN KANSANMURHA

Etelä-Afrikassa on käynnissä valkoisten kansanmurha, eikä maailman valtamedia kerro meille näistä tapahtumista mitään. Maassa murhataan valkoinen kolme kertaa useammin kuin keskivertokansalainen ja valkoinen maanviljelijä jopa kuusi kertaa useammin.

Apartheidin, eli rotuerottelun päätyttyä vuonna 1994, maassa on murhattu 4.000 valkoihoista maanviljelijää, eikä poliisi tee juuri mitään saadakseen tekijät kiinni. Kaiken lisäksi murhia edeltää yleensä silmitön ja raaka väkivalta, kuten erään maanviljelijän 12-vuotiaan pojan kohdalla. Hänet hukutettiin kiehuvaan veteen kylpyammeeseen, niin että hänen äitinsä joutui kaapimaan poikansa sulaneen ihon irti ammeen seinistä. 

Etelä-Afrikassa tapahtuukin joka päivä vähintään yksi hyökkäys valkoisten maatilalle, eikä maan hallitus reagoi käytännössä näihin tapahtumiin millään lailla, vaikka menossa on ilmiselvästi valkoisiin kohdistuva kansanmurha. 1.500 kansalaista osoitti jokin aika sitten mieltään Pretoriassa ja vaati maan hallitukselta toimenpiteitä.

He esittivät hallitukselle, että valkoisten murhat ovat maanlaajuinen kriisi, joka on levinnyt jo Kapkaupunkiin, jonka uimarannalla puukotettiin hiljattain itävaltalainen pariskunta. Ja Johannesburgissa ryöstettiin 36 lomamatkalla ollutta hollantilaista eläkeläistä. Vaikka Saksan hallitus on maksanut viime vuosina Etelä-Afrikalle ”kehitysaputukea” 25 miljoonaa euroa, jotta maan turvallisuustilannetta kohennettaisiin, mitään sen suuntaista ei kuitenkaan ole tapahtunut. Sen sijaan Etelä-Afrikan hallitus on kieltänyt maan poliisivoimia julkistamasta uhrien etnisyyttä, siis mitä rotua murhatöiden tekijät ja uhrit ovat. Siitä huolimatta uutiskynnyksen ylitti erään 64 vuotiaan englannin kansalaisen Susan Howarthin tapaus. Joukko naamioituneita mustia miehiä tunkeutui Susanin ja hänen 66-vuotiaan aviomiehensä Robert Lynnin syrjäiselle maatilalle, jossa pariskunta oli elänyt kaikessa rauhassa yli kaksikymmentä vuotta.

Miehet sitoivat vanhan pariskunnan ja kiduttivat heitä useita tunteja, mm. polttamalla puhalluslampulla. Menemättä tämän polttoriehan yksityiskohtiin, kerrottakoon kuitenkin, että mustat miehet yrittivät tappaa Susan Howardin hänen miehensä silmien edessä, tunkemalla muovipussin naisen kurkkuun. Sitten he raahasivat pariskunnan läheiseen ojaan, jossa ampuivat rouvaa kahdesti päähän ja hänen miestään kerran niskaan. Kuin ihmeen kaupalla rouva Lynn säilyi tuosta iskussa hengissä, ottaen huomioon, että hänelle oli tungettu muovipussi kurkkuun, ja silti hän kykeni pyytämään apua paikalle osuneelta autoilijalta. Hänen miehensä oli myös elossa ja heidät vietiin sairaalaan, jossa rouva kuitenkin kuoli kahden päivän kuluttua.

Poliisin tilastojen mukaan vuonna 2017 tällaisia hyökkäyksiä tapahtui 345, aiheuttaen 71 kuolonuhria. Vuosien 1998 ja 2017 välisenä ajanjaksona on murhattu 1848 eteläafrikkalaista valkoista maanviljelijää sekä heidän perheenjäsentään ja työntekijää. Epäviralliset arviot liikkuvat kuitenkin 3.000 - 4.000 välillä. Valkoiset eteläafrikkalaiset ovatkin sitä mieltä, että tällä murha-aallolla on Etelä-Afrikan kongressin hiljainen hyväksyntä, kun se kehottaa muuttamaan maan perustuslakia siten, että viljelysmaata voidaan takavarikoida valkoisilta ilman korvausta.

Tämä olisi vastaus erään afrikkalaisen nuorisoliikkeen johtajan Julius Maleman kehotukseen: ”Eteläafrikkalaiset mustat! Missä tahansa näette kauniin maa-alueen, ottakaa se haltuunne, se kuuluu teille.” Eli tässä amok-juoksussa Etelä-Afrikalle käynee samalla tavalla, kuin naapurivaltio Zimbabvelle, jonka marxilainen diktaattori Robert Mugabe takavarikoi aikoinaan valkoisten maatilat, minkä seurauksena Zimbabwen maatalous romahti varsin nopeasti ja maa ajautui taloudelliseen ahdinkoon.  Eikä sekään, että Zimbabven nykyinen presidentti Emmerson Mnangagwa joutui äskettäin pommiattentaatin kohteeksi, ollut maan kaaoksen huomioon ottaen mikään yllätys.

-TL

Tilaa Leo Mannermaan TOISEN OMA tästä: Kirjatilaukset